16
helmikuu
Toyota Starlet MK1
Varsinainen ensimmäinen Starlet koki ensi-esiintymisensä vuonna 1978, jolloin esiteltiin Publican uusi korimalli KP60, joka sai nyt nimekseen Toyota Starlet, samalla korvaten Publican. Uusi korimalli oli ajanmukainen monikäyttömalli, mutta myös persoonallinen korkeiden, pyöreiden etulamppujensa ansiosta. Suomeen tuotiin 3- ja 5-ovisia viistoperämalleja. Moottorina Starletissa oli Timangista tuttu 1-litrainen 2K. Vaihteistona siihen sai 4- (K40) tai 5 (K50) vaihteisen manuaalivaihteiston. Vuonna 1979 esiteltiin 5-ovinen farmarimalli, joka oli 15 cm viistoperäistä Starlettia pidempi. Sitä valmistettiin vuoteen 1985 asti, mutta ei tuotu Suomeen.[3] Starlet oli kooltaan 25 cm Toyota Corollaa lyhyempi, mutta n. 1 cm verran leveämpi. Monien muiden monikäyttöautojen tapaan se keräsi takalasilleen pölyä sekä kuraa ja likaa sadekelillä ajettaessa. Varustelutasoihin kuului huokeampi DL sekä runsaammin varusteltu GL, johon kuului takalasin- pesin ja pyyhin, kahdessa osassa kaadettava takaistuimen selkänoja, takajalkotilaan johdetut lämminilmakanavat, sekä sisältä etuistuimen vierestä vivulla avattava takaluukku. Tavaratila oli myös kokonaan verhoiltu. Jousituksena Starletissa oli edessä McPherson tyypinen jousitus, ja takana nelipistetuettu jäykkä taka-akseli. Kaikissa pyörissä oli kierrejouset, sekä teleskooppityyppiset iskunvaimentimet, ja etujousitus oli varustettu kallistuksenvaimentimella. Edeltäjiinsä verrattuna Starletin jousitus oli onnistunut, mutta isolla kuormalla hieman tehoton. Ajo-ominaisuuksissakaan ei ollut isompaa moittimista; rauhallisessa ajossa auto oli hieman ali-ohjautuva pienestä moottoritehosta johtuen, mutta kaasua käyttämällä sen sai muuttumaan yli-ohjautuvaksi. Ensimmäistä kertaa Toyota oli ottanut käyttöön hammastanko-ohjauksen, joka oli tarkka ja toiminnaltaan miellyttävä. Starlet sai Tekniikan Maailman koeajossa kehuja tehokkaista ja tasaisista jarruistaan, taloudellisuudesta, vaihteiston tarkasta ja miellyttävästä toiminnasta, sekä hiljaisuudesta, yksiosaisen kardaaniakselin värinöitä lukuun ottamatta.
Vuonna 1980 Starlet sai kasvojenkohotuksen, jossa sen persoonalliset ajovalot korvattiin ajanmukaisemmilla suorakulmaisilla vastaavilla. Samalla se sai uudet, isommat ja päistään muoveilla suojatut puskurit. Kasvojenkohotuksen saaneen Starletin keula muistutti huomattavasti ulkonäöltään vuotta aiemmin julkaistun isoveljensä Toyota Tercelin etupäätä. Toinen kasvojenkohotus seurasi vuonna 1983, jolloin keulan ilme muuttui modernimmaksi kun ajovalot muuttuivat entistä kulmikkaammiksi, parkkivalot siirrettiin niiden viereen, täysin uudet puskurit olivat nyt kokonaan muovia, ja keula oli viistompi. Sivupeilien kiinnityskohdat siirtyivät ylemmäksi ja edemmäksi sivulasien viereen, antaen näin mahdollisuuden peilien säätöön sisältä käsin. Koko ensimmäisen sukupolven ajan Starletin tekniikka säilyi samana, K-moottoreiden kokoa lukuun ottamatta. Pienistä muutoksista huolimatta malli alkoi olla vanhentunut, jolloin oli uuden sukupolven aika.
Moottorit
- 1,0 (993 cc) (2K) OHV – 47 hv / 5 800 rpm, 66 Nm / 3 800 rpm
- 1,2 (1 166 cc) (3K) OHV – 55 hv / 6 000 rpm, 90 Nm / 3 600 rpm
- 1,3 (1 290 cc) (4K) OHV – 62 hv / 5 600 rpm, 97 Nm / 3 600 rpm
Vastaa