8
marraskuu
Autoilun tulevaisuus ja Suomi
Millainen on autoilun tulevaisuus Euroopassa, tai Suomessa? Miten käy autoharrastamisen, jos polttoaineiden myynti vähitellen loppuu huoltoasemilta, vai tuleeko bensasta ja dieselistä jonkinlainen ylellisyystuote, johon on varaa vain paremmin menestyneillä ja oikeasti rikkailla. Onko nyt se aika tutkia mitä sivustot kuten http://www.verovapaakasino.com/ voisivat tarjota myös autoilun harrastajille mahdollisuuksiensa kautta? Euroopassa kun nyt on kuitenkin sellainen ajatusmalli, että uusien polttomoottoriautojen myynti tulee päättymään lähiaikoina, ja se tarkoittaa sitä, että huoltoasemien toiminta ei nykymuodossaan ole kannattavaa kauan, kun polttomoottoriautojen määrät alkavat vähentyä ja sähköautojen ja muiden tulevaisuuden autojen määrät lisääntyä. Miten silloin oikeasti tulee käymään myös autoharrastamisen, ja retroautoilun vielä enemmän?
Retroautoilu ja 2030-luku
EU on kieltämässä bensa-ja dieselautot vuoteen 2035 mennessä. Se on nykykatsantokantojen mukainen näkemys, jonka ymmärtäminen saattaa välillä olla vaikeata, koska tälläkään hetkellä autotehtaat eivät kykene tuottamaan uuden tekniikan autoja, sillä nopeudella kuin niitä olisi liikenteeseen siirtymässä. Eikä raja ole vain EU, sillä juuri EU:sta Brexitin tehnyt Iso-Britannia on myös tehnyt ja kertonut omat autoilun tavoitteensa. Se aikoo lopettaa uusien bensiini- ja dieselautojen myynnin vuoteen 2030 mennessä, ja tavoitteena on, että kaikki uudet henkilö- ja pakettiautot ovat päästöttömiä vuoteen 2035 mennessä. Näille suunnitelmille on luonnollisesti hyvät syyt ja selitykset, mutta tavallinen autoileva eurooppalainen ei aina halua eikä näe syitä tämän kaiken taustalla, varsinkaan juuri nyt siirtyminen täyssähköautoon on useimmalle autonomistajalle mahdotonta – ei vain autojen saatavuusongelmien vuoksi, vaan koska sähköautot ovat huomattavasti kalliimpia ostaa kuin ”vanhanaikaiset” autot, ja suurin osa käytettyjen autojen jälleenmyyntimarkkinoista ovat vielä täynnä tätä vanhemman sukupolven autotyyppiä. Belgiassa aiotaan siirtyä täyssähköautopolitiikkaan autokannoissa aiemmin kuin useissa muissa maissa. Vuoden 2026 jälkeen vain päästöttömät autot tulevat olemaan verovähennyskelpoisia työsuhdeautoina.
Yksi esille tullut tulevaisuuden näkymä onkin, että tulevaisuudessa kaikki Euroopassa ajettavat autot ovat valmistettu Kiinassa, tämä koska Kiina omistaa suurimmat raaka-ainereservit uusien autojen valmistamiseksi. Tällä hetkellä vielä ainoastaan reilut 11% uusista Euroopassa myydyistä autoista ovat sähköautoja, mutta muutoksen pitäisi nopeutua tulevien vuosien aikana, ja ainakin jos tarkastelee autotehtaiden automallien kehitystä, voi tämä hyvinkin toteutua, jos vain autoja saadaan valmistettua tarpeellinen määrä.
Retroautoilun suhteen ongelmaksi tulee nimenomaan nämä päästöasiat. Vaikka monessa muussa asiassa, varsinkin teollisuudessa, puhutaan päästökaupasta, kompensoinnista, ei ole mitenkään varmaa, tuleeko joku tällainen kompensointi mahdolliseksi vanhojen autojen ajamisessa 2040-luvulla. Eli jos sinulla on tarpeeksi takataskussa rahaa, voisit ostaa päästöoikeuksia ja jatkaa omalla autolla ajamistasi, vai siirretäänkö nämä mahdolliset kompensointikulut suoraan saatavilla olevan bensan tai dieselin hintaan ja asetetaan nämä saataville esimerkiksi 50 euron litrahinnalla, joka nostaisi todennäköisesti myös tulevaisuudessa autoilijoiden mielenkiintoa ajaa sillä vanhalla autolla. Toisaalta on myös todennäköistä, että kaupunkeihin tulee kieltoalueita, missä ei saa vanhoilla autoilla ajaa – ja vastaavasti voi tulla uudenlaisia ajoalueita, vähän kuin moottoriratoja, joilla sitten on omat huoltamonsa ja polttoaineenjakelunsa tällä alueella tapahtuvalle ajamiselle. Tulevaisuuden autoilua koskee siis todella monta isoa kysymystä, ja yksi tietenkin on myös, siirtyvätkö myös Aasia, Afrikka ja Amerikat Euroopan kanssa yhtä aikaa tähän uuteen autoilun aikaan, vai tuleeko maapallolla olemaan autoilun erilaisia vyöhykkeitä liittyen varsinaisen autoilun tekniikkaa ja käytettävään moottoriin.
Autotehtaiden tulevaisuus
Monet isoista merkeistä ovat jo julkisesti lupautuneet näille EU:n asettamille linjoille uusien autojensa suhteen, mutta pienemmät merkit kuten Dacia, ovat voineet ottaa hieman erilaisen lähestymistavan. Miksi Dacia toimii näin, eikö sillä olisi mahdollisuuksia edetä kuten isot merkit? Kyllä Dacia voisi tehdä täsmälleen samoin kuin isotkin merkit, tässä on vain taustalla se, että Dacian emoyhtiö on Renault, ja tällä liikkeellä Renault varmistaa, että sillä on autotehtaana ainakin jotain myytävää myös silloin 2030-luvulla.
Autoteollisuuden ja koko yhteiskunnan muutokset ovat olleet viime vuosina niin nopeita ja isoja, ettei kukaan voi olla täsmälleen varma, millainen Eurooppa meillä on reilun kymmenen vuoden kuluttua – onko sähköautoilu se pelastava malli, vai tuleeko sitten vetyautot tai jollain tavalla aurinkoenergia näyttelemään entistä ratkaisevampaa osaa tulevaisuuden autoilusta. Vai mennäänkö jopa askel pidemmälle ja siirrytään asutuskeskuksissa pelkästään julkiseen liikenteeseen ja järjestetään se jotenkin aivan uudella tavalla, esimerkiksi robottiautoilla tai vastaavilla.
Muuten, tiesitkö että Dacian oma sähköauto Spring valmistetaan täysin Kiinassa? Euroopassa Spring on joka tapauksessa kerännyt kohtuulliset myyntiluvut. Vuoden 2022 ensimmäisellä puoliskolla autoa kaupattiin 20 000 kappaletta, mikä oli yli kymmenen prosenttia Dacian ensipuoliskon myynneistä.
Kaiken kaikkiaan koko autoilevaa maailmaa koskettavat isot kysymykset liittyen resursseihin – onko edes teoriassa mahdollista toimittaa niin monta sähköautoa, että vuonna 2035 suurin osa liikenteessä olevista autoista olisi jo sähköisiä. Suomessa tavoitteena on päästä 700 000 sähköauton määrään vuonna 2030. Huomioitavaa on kuitenkin, että tällä hetkellä Suomessa teillä liikkuu noin 2,7 miljoonaa henkilöautoa, eli tuo 700 000 olisi noin 25 % kokonaismäärästä, ja senkään tavoitteen saavuttaminen ei ole mitenkään varmaa näilläkään näkymin. Suomessa fossiilittoman liikenteen tiekartassa on eritelty eri keinoja, joilla tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöt puolitetaan vuoteen 2030 mennessä, ja vuoteen 2045 mennessä yllettäisiin päästöttömään liikenteeseen.
Esimerkiksi VTT on laskenut omissa laskelmissaan vuonna 2018, että vuoteen 2030 mennessä Suomessa voisi olla 530 000 sähköautoa vuoteen 2030 mennessä. Laskelmat ovat tehty perustuen sen hetkisiin kuskien ja autonomistajien ostohalukkuuteen, johon saattaa vielä tulevien vuosien aikana tulla muutoksia. Esimerkiksi tämän syksyn energiakriisi on tuonut esille Euroopan ongelmat sähköntuotannon kanssa, ja jos suurin osa liikenteestäkin olisi sähköistettyä, olisi Eurooppa oikeasti isoissa ongelmissa tänä talvena.
Tulevaisuuden iso kysymys on myös itse akkuteknologia. Nyt markkinoilla olevien autojen akustot eivät tunnu olevan kovinkaan luotettavia, joten nämä tämän sukupolven sähköautot eivät välttämättä ole yhtä pitkäikäisiä kuin käytössä olevat bensa ja diesel-autot, joten iso kysymys tulee olemaan tulevaisuuden akkuteknologia, ja onko se sellainen, että akustot voidaan siirtää myös mahdollisesti olemassa oleviin polttomoottoriautoihin, silloin ei kuluisi myöskään niin paljon luonnonvaroja. Vähintäänkin uuden akkuteknologian pitäisi olla sellainen, että se olisi käytettävissä myös nykyisiin, liikenteessä jo oleviin sähköautoihin ja hybridiautoihin, jotta olemassa olevat autot olisivat edes vähän lähempänä edellisen autosukupolven käyttöikää.
Entä onko mahdollista nähdä retroauto, jossa olisi sähkö tai vetymoottori? Mikä ettei. Onkin huomattavan todennäköisempää, että autoharrastajat löytävät omat keinonsa autoilun jatkamiselle, vaikka bensasta ja dieselistä tulisi luksustuote. Jo nyt on liikenteessä autoja, jotka ovat rakennettu vanhoille pohjille uudella tekniikalla, ja varmasti tämä tulee harrastajien keskuudessa lisääntymään. Retroautoilu ei siis ole katoamassa, eikä satunnainen autoilu ja autolla ajaminen, kyse on vain niistä muodoista ja tavoista, mitä harrastajat löytävät varmistaakseen oman harrastuksensa jatkumisen myös ilmapiirissä, mikä ei välttämättä ole kovin positiivinen yksityisautoilua kohtaan. Kylläkin näin 2020-luvulla asenteet ovat minä-itse tyyppisiä monessa muussakin asiassa, mutta kuten niin monet muutkin trendit, tämäkin ajattelu tulee jossain vaiheessa kääntymään takaisin ”me”-ajatteluun, ja silloin voi autoilussakin olla edessä se julkisen liikenteen nousu, ja yksityisliikenteen selvä väheneminen.
Vastaa