Monelle autoharrastajalle retroauto on unelma, jonka toteuttamista suunnitellaan useampi vuosi. Vanhat autot ovat korimalliltaan tyylikkäitä menopelejä, ja niillä voi olla merkittävää keräilyarvoa. Retroauton hankkimista vastaan voivat sotia korkea hinta, epävarma kunto ja sopivuus Suomen ajo-olosuhteisiin. Vaikka keräilijät saattavat hankkia retroauton autotalliinsa ihasteltavaksi ja itse tuunattavaksi, haluaa suuri osa retroautojen omistajista viedä menopelinsä aika ajoin ajetulle. Markkinoilla on arkikäyttöön sopivia klassikkoautoja, mutta ostajan on oltava tarkkana, mihin rahansa laittaa.

Tieliikennekelpoisuus ja tekniset tiedot auttavat valitsemaan jyvät akanoista

Retroauton ostamisessa kyse ei ole päähänpistosta tai sattumasta, vaan tapahtuma vaatii aikaa ja tarkkaa taustatyötä. Auton hankkimisvaiheet ovat verrattavissa sopivan vaihtoehdon etsimiseen nettikasinolta, jolla valitaan oma suosikki monen mielenkiintoisen kolikkopelin välillä. Ensin mietitään mitä halutaan, sitten vertaillaan budjettiin sopivia pelejä ja ne viedään ilmaiseksi testiajolle. Siten asiaa punnitaan kokemuspohjalta uudelleen ja viimein tehdään päätös tehdä talletus tai siirtyä toisenlaisten pelien pariin. Ratkaisuun vaikuttavat myös asiakkaan omat mieltymykset ja kaupan päälle saatavat lisäherkut. Lisäksi on muistettava, diili voi olla hyvä, vaikka sen sisältö ei olisikaan identtinen edellisen kävijän kanssa. Tärkeintä on, että etsijä löytää sen, mitä on vailla.

Autokaupoilla tärkeä asia on tarkistaa retroauton tieliikennekelpoisuus. Ajoneuvon tarkat tekniset tiedot, verotiedot sekä omistaja-, katsastus- ja vakuutustiedot voidaan tarkistaa esimerkiksi Rekkari-palvelusta pientä maksua vastaan. Taustatyön tekemisen lisäksi ostajalta on usein löydyttävä korjaustaitoja tai kontakteja, joiden avulla retroauto saadaan leimakuntoon. Vuoden 1932 Ford Roadster voi kuulostaa hyvältä hankinnalta, mutta jos selkänoja, jarruputket, pakoputket tai lattian etupään puulevyt puuttuvat, kestää kunnostustöissä aikansa. Alkuperäiset pedaalit ja muut ajon kannalta olennaiset osat ovat joskus hankalat hankkia ja niiden osto nostaa ajoneuvon hintaa. Vuoden 1975 Ford Escort on siinä mielessä turvallisempi valinta uudeksi retroautoksi, sillä eri vaihto-osia on edelleen saatavilla.

Hinta, mittarilukema ja keräilyarvo päätöksen teon tukena

Netissä mainostetut yksityishenkilöiden ilmoittamat retroautot saatetaan myydä pilkkahintaan. Esimerkiksi vuoden 1980 Talbot 1510, vuoden 1978 Mercedez-Benz 300 tai vuosimallia 1979 oleva Fiat 128 saattaa maksaa alle 500 euroa. Tällaiset kohteet ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta tieliikennekelvottomia tai niiden mittarilukema on lähes 500 000 kilometriä. Harrastuskäyttöön tällainen kohde voi sopia, mutta jälleenmyynti- tai keräilyarvoa niillä harvemmin on.

Toisesta ääripäästä löytyvät muun muassa vuoden 1953 Porche 356, vuoden 1973 De Tomaso Pantera ja vuoden 1959 Cadillac 62-Series. Hintaa kertyy 130 000–200 000 euroa, mikä ylittää reilusti monet uudet ajoneuvot. Hyvää retroautoa pidetään sijoituksena enemmän kuin ikävänä menoeränä.

Siinä missä tavallisesti auton arvo puolittuu viidessä vuodessa, retroautoilla korkea kysyntä hidastaa arvon putoamista. Niin niin sanotut Premium-merkit, kuten Mercedes-Benz, Volvo, Volkswagen, BMW, Audi, Toyota, Ford kiinnostavat kuluttajia Nissania, Opelia ja Kiaa enemmän. Auton arvon säilyvyyteen vaikuttavat ajoneuvon laatu, käyttökulut, lainsäädännön mahdolliset muutokset sekä lähitulevaisuuden kulutustrendit. Negatiiviseen suuntaan kääntyviä käyriä ovat autossa tupakointi, väärä tankkaus tai lemmikit.

Parhaat retroautot, kuten Porschen eri mallit, Ferrarit ja muut urheiluautot, toimivat arvokiinteistöjen tapaan, ja saattavat pitkällä aikavälillä jopa lisätä arvoaan. Esimerkiksi vuoden 1953 V-12 340/375 MM Berlinetta Ferrari myytiin vuonna 2013 RM Auctionsin järjestämässä huutokaupassa noin 12 miljoonalla eurolla. Postiviinen kehitys on kuitenkin harvinaisempaa, ja retroauton ostaminen sisältää aina riskin sijoituksen menettämisestä.

Retroauton ostaminen alkaa yhteydenotosta

Retroautoja on myynnissä sekä autoliikkeissä että netissä yksityishenkilöiden käyttämillä kauppakanavilla. Siinä missä moderni kuluttaja saattaa valita autonsa ilmastoa säästävien trendin mukaan ja siirtyä isokoneisesta ajoneuvosta kulutukseltaan pienempää moottoreihin, retroautojen ostajia ohjaavat toisenlaiset kriteerit.

Retroautokaupoilla päätös voi pohjautua lapsuuden muistoihin tai värin oltava jokin muu kuin nopeasti haalistuva punainen tai keltainen. Lisäksi retroautojen joukosta etsitään varaosia ja kunnostusprojekteja tarjoavia harrastuskohteita. Osa ajoneuvoista on museorekisterissä.

Ostokanavasta riippumatta retroautosta kiinnostunut asiakas yleensä tietää täsmälleen mitä etsii ja kuinka paljon on hankinnastaan valmis maksamaan. Keräilyauton ostaja ei tule vain ”katselemaan ympärilleen”. Kohteisiin on tutustuttu etukäteen, taustatietoa löytyy ja omakohtaista kokemusta eri retroautoista on. Hyvän hinta-laatusuhteen sisältävä keräilyauto ehtii tavallisesti olla myynnissä vajaan viikon, ja yhteydenotto on tehtävä nopeasti. Jos retroauto ostetaan yksityiseltä myyjältä, viralliset asiakirjat on itse hoidettava kuntoon. Myyjä antaa ostajalle rekisteröintitodistuksen ilmoitusosan tai auton voimassa olevan varmenteen. Varmenteen kautta ajoneuvo rekisteröidään Traficomille netissä tai puhelimitse, ja ilmoitusosalla rekisteröinti tapahtuu katsastustoimipisteessä tai vakuutusyhtiössä. Luovutusasiakirja todistaa kaupan ja Omistusoikeus ajoneuvoon siirtyy sen allekirjoituksen myötä. Autoliikkeessä tehtävistä huolehtivat alan ammattilaiset, ja ostajan on vain huolehdittava autonsa vakuuttamisesta.

---

Aiheeseen liittyvää:

Mistä suomalaiset innostuvat? Autot, uhkapelaaminen ja urheilu BMW-museo ja muita retroautojen ystävien vierailukohteita 20-luvun tyylikkäät retroautot Sähköautojen historia