19
marraskuu
Kotimekaanikon muuttuneet mahdollisuudet retroautoista sähköautoihin
Ennen oli miehet rautaa, ja laivat oli puuta – niin lauletaan laulussa. Jos tuon ajatuksen kääntää autoiluun, niin ennen oli autot sellaisia, joita jokainen kotimekaanikko olisi voinut pienellä opettelulla fiksailla, mutta nykyautot ovat niin teknisiä, digitaalisia ja tietotekniikkaa sisältäviä, että kotikonstein ei kovin pitkälle pääse. Mutta se mikä on tämän muutoksen ohessa säilynyt, on aikuisille tarjolla olevien bonusten määrä esimerkiksi https://www.talletusbonus.org/ palvelussa, jonka kautta kuka tahansa rahapeleistä pitävä löytää itselleen sopivan uuden pelipaikan ja samalla kunnon talletusbonukset.
Kotimekaanikko ja sähkömies
Kotimekaanikkoja oli vielä muutama vuosi sitten paljon enemmän kuin näin 2020-luvulla. Näiden kotien MacGyverien tulevaisuus näyttää entistä vaikeammalta autojen kehittyessä malli mallilta sellaiseen suuntaan, ettei kotimekaanikko tahdo pysyä perässä – nykyään kun tuntuu, että mekaanikkoa enemmän nykyauto tarvitsee sähkömiestä tai ATK-nörttiä, jotta mahdolliset autoon liittyvät ongelmatilanteet saadaan selvitettyä ja auto takaisin liikenteeseen. Mutta miten kotimekaanikon kotihommat ovat siellä omassa autotallissa sitten muuttuneet?
Koti ja autotalli
Ennen vanhaan autonomistajalla oli autotalli tai katos, missä fiksailla omaa autoa. Autotallista löytyi nimenomaan autoiluun liittyviä työkaluja, ja todennäköisesti sen oman auton käsikirja, joka neuvoi yleisimpien käyttöosien vaihtamisen. Näitä vaihdettavia osia olikin ennen vanhaan enemmän autoissa, ja jopa moottorin eri osia saattoi vaihtaa ilman, että koko moottori olisi seonnut.
Retroautot ovat vielä tämän aikakauden autoja. Niiden kokoamisohjeet ja varaosat, ja näiden irrottamiset ja kiinnilaittamiset ovat monesti koottu auton käsikirjaan, missä jokainen osa ja suoritusvaihe on kuvattu sekä kuvalla että sanallisesti – tämä mahdollisti sen, että autoilijat itse saattoivat hoitaa autonsa korjaukset kotipihassa tai omassa autotallissa. Se tarkoitti myös, että monet mekaanikotkin hakivat peruskoulutuksen oppilaitoksesta, mutta sen jälkeen yleensä suuntauduttiin tiettyihin automerkkeihin, ja ansaittiin autoja korjaamalla sen kyseisen automerkin asiantuntijan maine ainakin omalla paikkakunnalla – ja jos oli oikein velho korjaamaan autoja, saattoi maine kantautua laajemmallekin – vastaavasti, jos hommat eivät menneet putkeen, saattoi olla edessä ammatinvaihto, nimittäin eivät ne mekaanikon hommat kuitenkaan kaikilla onnistu, ja joillekin ne eivät edes kelpaa.
Nykyään automekaanikon koulutus on paljon monipuolisempaa kuin mitä se oli aikoinaan – autoja on enemmän, automerkkejä, ja automalleja on enemmän. Lisäksi nykyään on myös entistä enemmän moottorivaihtoehtoja perinteisistä moottoreista sähkö, kaasu ja vetymoottoreihin. Automekaanikko on monipuolinen autoalan ammattilainen. Koulutuksessa opit tekemään ajoneuvojen huoltoja, diagnostiikkaa ja korjauksia itsenäisesti ottaen huomioon ajoneuvoalaa koskevat säädökset turvallisuutta ja ympäristöasioita unohtamatta. Peruskoulutus ei kuitenkaan vielä riitä ammattilaiseksi asti, vaan peruskoulutuksen päälle pitää aloittelevan automekaanikon päästä harjoittelemaan töitä oikealle autokorjaamolle. Vasta työskentely oikeiden asiakkaiden autojen kanssa, ja näiden autojen ongelmien ratkaiseminen tekee mekaanikosta ammattilaisen, ja oman automerkkinsä osaajan. Nykyaikainen automekaanikon koulutus kestää peruskoulutuksen osalta 2-3 vuotta, jonka jälkeen koulutus usein jatkuu merkkikohtaisen koulutuksen kautta sitten työpaikoilla. Jokainen automerkki on vähän erilainen, vaikka perusasiat olisivatkin samat – ja kuten edellä kerrottiin, nykyään autot ovat niin teknisiä ja tietokonepohjaisia kokonaisuuksia, että iso osa työstä on erilaisten raporttien lukemista ja sovellusten käyttöä kuin sitä perinteistä mutterin vääntämistä tai putkien asettelua.
Tulevaisuuden Suomen reilut 700 000 sähköautoa tulevat vaatimaan massiivisen lisäkoulutuksen nykyisille mekaanikoille – vain onko meillä tulevaisuudessa omat pajat sähköautoille ja muille, perinteisille kulkuvälineille. Suomen Autoliitto on tunnistanut näitä ongelmakohtia, sekä mekaanikoiden että automyyjien suhteen, ja tarve lisäoppimiselle on valtava – ja aivan varmasti osa vanhemmista autorassareista ja myyjistä valitsee helpomman reitin, eli lopettavat uransa joko siirtymällä eläkkeelle, tai tekemään jotain aivan muuta.
Mekaanikoille sähköautojen lisääntyminen tuo uusia haasteita. Huoltotyö perinteisiin polttomoottoreihin verrattuna muuttuu. Entisten rasvakäsien täytyy osata toimia sähköisen voimalinjan kanssa. Mittareiden ja läppärin kanssa jäljitetään ongelmien ytimiä – mutta palveluna pitää tulevaisuudessa vielä löytyä myös näiden vanhempien, retroautojenkin osaajia. Eivät retroautojenkaan omistajista jokainen ole mitenkään erikoisen taitava autojen moottorien tai peltien kanssa, kunhan ovat ostaneet itselleen harrasteauton, mutta sitä käytetään huollossa vähintäänkin yhtä paljon (jollei enemmänkin) kuin sitä perheen ykkösautoa.
Työ voi nykyaikana olla hyvinkin erilaista kuin vielä pari vuotta sitten, se voi olla myös esimerkiksi akkumoduulien vaihtoa tai kemikaalien tasapainottamista – aivan jotain muuta kuin mitä perinteiset mekaanikot ovat oppineet koulussa, ja sittemmin työssään – nämä uudet tekniikat ja asiat vaativat oikeasti uusien asioiden opiskelua kurssien tai koulunpenkin kautta – varsinkin sähköakut, ja erilaiset uudet kemikaalit ovat asioita, joiden kanssa ei kannata leikkiä ilman varmaa tietoa. Onneksi syventävää koulutusta on kurssien muodossa kuitenkin tarjolla, mutta jos autokorjaamo toimii 1-2 henkilön voimin, voi olla varsin hankalaa löytää aika tarvittavalle kurssitukselle.
Nykyaikana mekaanikko on monilla tavoin kuin lääkäri: Suojahanskat käteen, visiiri kasvoille ja erikoistyökalut kouraan. Sen jälkeen tarkistetaan joka työvaiheessa, että työn alla oleva auto on varmasti jännitteetön. Sähköautojen huollossa ja korjaustöissä suojautuminen on todella tärkeää. Korkeajännite voi olla jopa 800 volttia, kuten se on uusissa Hyundain malleissa. Tämä on se syy, miksi F1 kisoissakaan ratavirkailijat eivät saa koskea autoon, ennen kuin tallin ovat mekaanikot ovat tarkastaneet, että autossa ei ole auton rungossa sähköjännitettä – se voisi olla epätoivottu ohjelmanumero, jos yli-innokas ratavirkailija menisi koskemaan omilla perushanskoilla jännitteiseen formula-autoon.
Ennen paperilla – nyt verkossa monitorin äärellä
Ennen opit luettiin kirjoista ja kurssioppaista, nykyään halukkaat voivat opiskella näitä perusasioita sekä uusia sähköautoiluun liittyviä erikoisuuksia verkkokoulutuksina. Verkkokoulutuksissa on mekaanikon mahdollista nähdä etänä, kuinka autolla tehdään jotain – paperimateriaalit ja videot yhdistettynä ovat tämän päivän koulutuksen arkipäivää.
Ennen vs nyt
Ennen lähes jokainen autoilija vaihtoi kotona renkaansa niin keväällä kuin talven kynnyksellä – nykyään sähköautoilijoita jopa varoitetaan itse vaihtamasta autonsa renkaita. Tekniikan Maailman mukaan sähköauton ajoakku saattaa vaurioitua, mikäli tunkkaaminen ylös tapahtuu väärästä kohdasta tai esimerkiksi vääränlaisella tunkilla. Automallista riippuu, mistä auto voidaan nostaa. Sähköautossa akusto on aina auton pohjassa. Renkaat voi siis tietenkin vieläkin vaihtaa itse, kunhan vain katsoo varmasti, ettei samalla tuhoa autonsa akkua – se nimittäin saattaa olla kallis remontti – automallista riippuen.
Entä sitten öljyjen vaihto kotona? Jos olet vasta ostanut sähköauton, saatat huokaista helpotuksesta, nimittäin sähköautossa ei ole sellaista moottoria, joka tarvitsee moottoriöljyä – sen sijaan on sinulla mikä tahansa polttomoottoriauto, olisi hyvä vaihtaa ne öljyt vuosittain, vaikka ajaisit vähän, sillä se öljy on se aine mikä pitää moottorin liikkuvat osat kunnossa. Sähköautossa voi siis olla pidempi huoltoväli ja huolto painottuu enemmän tarkastusten tekemiseen vaihtotoimenpiteiden sijasta. Varsinaiset vaihdot tarvitsee yleensä tehdä vain raitisilmasuodattimelle ja jarrunesteille.
Yksi erikoisuus on jo tullut esille hybridiautojen kohdalla, ja sama asia on sähköautojen kanssa – mikä johtuu autojen omatoimisuudesta: Jarrupalat kuluvat vain vähän, sillä sähkömoottori hidastaa auton kulkua jarrutustilanteessa ja varsinaisia jarruja tarvitsee käyttää vähemmän. Kulumista suurempi riski alkaakin olla jarrujen jumiutuminen käytön puutteesta, ja huolto-ohjelmaan saattaa tulla jarrujen herkistystarvetta, jotta jarrut olisivat varmasti turvalliset, kun niitä todella tarvitaan.
Retroautoilijoiden kannattaakin välillä hypätä siihen omaan harrasteautoonsa ja karauttaa naapuri pitäjään, ihan vain siksi, että vanhalla autolla ajamisessa on aivan eri tunnelmansa kuin uusien sähkö- tai hybridiautojen ratissa.
Vastaa