Autojen renkaat ovat kokeneet vuosikymmenten aikana melkoisen kehityksen. Kehityksen askeleet eivät ole jättäneet rauhaan näitä mustia autojen alle asetettavia kumeja, mutta miten ne itseasiassa ovat muuttuneet, mitä ne olivat alun perin, ja mistä ne tehdään nykyään? Samalla kun lueskelee tietoja autojen renkaista, voisi myös miettiä tulevaa pelisivustoa käymällä https://www.casinoeirekisteröitymistä.com/  sivustolla tutustumassa tarjontaan. Mutta nyt auton renkaiden maailmaan….

Ensimmäiset autonrenkaat olivat valkoisia

Olet varmasti vanhoissa elokuvissa sekä valokuvissa nähnyt kuinka ennen vanhaan autojen renkaat olivat valkoisia – ja itseasiassa näin olikin aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Valkoiseen, tai itseasiassa vaaleaan sävyyn on luonnollinen selitys: kumi on luonnostaan vaalea, ei musta. Musta väri autonrenkaisiin tulee hiilimustasta eli kimröökistä, mitä alettiin lisätä autonrenkaiseen sodan jälkeen. Kimrööki vastaavasti oli perustaltaan nokea, joten renkaat saivat uuden värin.

Vanhat renkaat eivät myöskään kestäneet läheskään niin paljon kuin nykyajan renkaat. Ne olivat myös kapeampia, ja kestivät keskimäärin alle 8000 kilometriä.

Kimröökin sanottiin lisäävän renkaiden kestävyyttä ja siksi mm. Michelin alkoi lisätä 25-30 % hiilimustaa renkaisiin. Sen sanottiin myös parantaneen renkaiden pitoa. Mutta hiilimustan lisäämisen taustalla oli myös toinen syy, joka kuulostaa huomattavasti todenmukaisemmalta: eli sodan jälkeen Euroopan teollisuuden resurssit olivat rajatut ja raaka-aineista oli pulaa – kumi piti osittain korvata jollain toisella tuotteella, jotta autoteollisuuden rattaat pysyivät liikkeellä. Ennen hiilimustaa rengasvalmistajat olivat keksineet käyttää kumiseoksessaan sinkkioksidia. Ensimmäisen maailmansodan uhatessa sinkkioksidia tarvittiin kuitenkin kasvavissa määrissä aseteollisuuden tarpeisiin, sillä sinkki on esimerkiksi hylsyissä käytettävän messingin toinen pääraaka-aine.

Alkuvuosina kaikki renkaat olivat pääosin samanlaisia – ei ollut erikseen talvi- ja kesärenkaita, niiden aika tuli myöhemmin. Itseasiassa maailman ensimmäinen talvirengas olikin nimeltään kelirengas, ja se kehitettiin Suomessa. Maailman ensimmäiset talvirenkaat valmistettiin vuonna 1934. Suomen Gummitehdas Osakeyhtiön valmistama Kelirengas kehitettiin kuorma-autoille, sillä siihen aikaan hevoskuljetuksia korvattiin moottoriajoneuvoilla. Kehitystyön taustalla oli tiivis yhteistyö ja vuoropuhelu turkulaisen rengaskauppiaan, alan ”grand old manin” August Kelhun, Gummitehtaan myyntipäällikkö Erik Sundqvistin ja tehtaan insinöörien välillä.

Tiet olivat 30-luvulla huonokuntoisia, mutta eivät autotkaan olleet kovin kestäviä eikä perille pääsystä ollut aina taetta. Niinpä talvirenkaiden tärkeimmät ominaisuudet olivat rakennekestävyys ja pitokyky jäisellä sekä lumisella tiellä. Talvirenkaiden ominaisuudet keskittyivät täysin talviolosuhteisiin. Ensimmäisen talvirenkaan pintakuvio oli aivan uudenlainen, sillä sen urat olivat täysin poikittaisia ja antoivat hammasmaisen pidon ja purennan pehmeään alustaansa lumessa ja liejussa. Koko renkaan idea perustuikin hyvään tarttumapintaan lumisilla teillä.

Renkaan pitkä matka valkoisesta renkaasta nykyiseen kitkarenkaaseen

Jos tänä päivänä meillä on luksusta, ja voimme valikoida, laitammeko talveksi kitkat vai nastat Suomessa, niin tilanne ei ole sama muualla maailmassa – osassa maita nimittäin nastarenkaat ovat kiellettyjä näin 2020-luvullakin, mutta koska itseasiassa nastat tulivat liikenteeseen, eli miten talvirengas muuttui noista 30-luvun renkaista kohti nykyaikaa?

Kun autojen määrä jatkoi kasvuaan, ryhdyttiin teitä auraamaan, jotta liikenne sujuisi paremmin. Aurauksessa tienpinnalle muodostui kuitenkin liukkaita jääpintoja, joihin sen aikainen rengas ei purrut. Nastarenkaita oltiin rakenneltu vuosien aikana mitä erikoisemmilla tavoilla – ongelmaksi oli tullut itse nastojen kiinnilaittaminen renkaisiin. 60-luvulla kuitenkin kehitettiin nykyinen kovametallikärjellä varustettu nastarengas ja talvirengasmarkkinat saivat oikeasti vauhtia.

Mutta miksi sen lisäksi alettiin kehitellä myös nastatonta, eli kitkarengasta?

Tiekalusto kehittyi niin paljon, että teitä asvaltoitiin entistä enemmän, ja tiet pysyivät tästä syystä sulina, mikä tarkoitti että nastarenkaalla ajettiin lähes asvaltilla.. Nastarenkaan rinnalle ryhdyttiin tästä syystä kehittämään toisenlaista rengasta – sellaista, joka ei olisi riippuvainen talvirengasmääräyksistä, ja jolla voisi ajaa ihan hyvin talvella myös kohtuullisen lumesta puhtaalla tiellä.

Kitkarenkaat näkivät talven sitten 70-luvulla, jolloin nastarenkaan pito-ominaisuudet korvattiin osittain voimakkaalla pintakuvion lamellitekniikalla sekä uusilla innovatiivisilla kumisekoituksilla. Kitkarengas tarjosi enemmän ajomukavuutta, sillä se oli lähes äänetön. Näistä ajoista lähtien on kuskien parissa sitten kiistelty siitä, kumpi on missäkin tilanteessa parempi, kitkat vai nastat?

Tiesitkö: Nastarenkaiden pyörimissuunta on säilytettävä koko käyttöiän ajan.

Entäs se ympäristönäkökulma?
Autolla ajaessa autonrenkaat aikaansaavat aivan pientä kumipurua. Esimerkiksi henkilöauton rengas menettää elinkaarensa aikana massastaan jopa puolitoista kiloa pölynä ilmaan. Autonrenkaiden kulutuspinnan kumiseos koostuu sekä synteettisestä että luonnonkumista. Synteettinen kumi on käytännössä se mikromuoviosuus, joka ei ole kovin hyväksi luonnolle. Mikromuoveja syntyy liikenteessä myös esimerkiksi tiemerkintöihin käytetyistä maalimassoista. Maailmalla suurin huomio on kohdistunut merien muoviroskaan, mutta liikenteen rengaspöly ja mikromuovit päätyvät Suomessa pääosin sisävesiin. Pelkästään Helsingin Mechelininkadun liikenteen on Syken mukaan laskettu tuottavan rengaspölyä neljästä seitsemään tonnia vuodessa.

Autoihin on kehitetty parempia ajo- ja pito-ominaisuuksia rengasteollisuudessa. Ne ovat asioita, joita autoilijat arvostavat. Viime vuosina kuluttajat ovat tosin nostaneet näiden ominaisuuksien rinnalle renkaiden ja materiaalien ympäristöystävällisyyden, alhaisen vierintävastuksen sekä pienen ympäristömelun – harva kuitenkaan ajattelee tuota mikromuovien siirtymistä autonrenkaista luontoon, eläimiin, vesistöön ja sitä kautta takaisin ihmisiin. Viime vuosina mikro- ja nanomuovia on löytynyt myös istukoista ja vauvojen ensimmäisestä ulosteesta. Muovin vaikutuksia ihmisiin vasta tutkitaan, mutta ajatus sen vaarattomasta kulkeutumisesta suoliston läpi on mennyttä. Environment International(siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistua hollantilaistutkimusta varten kehitetyllä menetelmällä selvitettiin muovin mikro- ja nanopartikkelien määrää 22 terveen vapaaehtoisen verinäytteissä.

Autoilu, renkaat ja 2020-luku

Mediassa puhutaan eniten renkaiden suhteen renkaiden vaihdosta talveksi ja kesäksi. Autoilijoille muistutetaan taloudellisesta ajosta, renkaiden tarkastuksista yms, mutta kuinka moni autoilija oikeasti säännöllisesti tarkastaa rengaspaineet? Nykyaikaisissa autoissa on omat sensorinsa ja seurantansa renkaiden paineille, ja auto huomauttaa kuskia, mikäli rengaspaineet eivät ole kunnossa – mutta vanhemmissa automalleissa tämä pitää tehdä itse, manuaalisesti ja yleensä käymällä paikallisella huoltoasemalla, tai korjaamolla, jollei lähellä ole palvelevaa huoltoasemaa.

Eikä renkaiden tarkastuksia pidä väheksyä sillä, renkaiden kunto on tärkeää sekä turvallisuuden että ympäristön kannalta. Renkaat ovat olleet riskitekijänä 15 prosentissa henkilö- tai pakettiauton aiheuttamassa kuolonkolarissa 2000-luvulla. Jos satunnaisia rengasratsioita ei järjestettäisi, voisi tuo luku olla talvisin huonompikin.

Renkaiden vaihdon yhteydessä rengasliikkeet tarkastavat, että renkaiden urasyvyys on riittävä. Laki edellyttää, että urasyvyys on kesärenkaissa vähintään 1,6 milliä ja talvirenkaissa 3 milliä. Kesärenkaissa suositellaan kuitenkin 4 millin ja talvirenkaissa 5 millin urasyvyyttä.

Kannattaa myös muistaa nykyaikana, että jos annat naapurin ”Jussin” tulla pihallesi vaihtamaan renkaat, se on kuitenkin sinun omalla vastuullasi, että renkaat ovat asennettu oikein, että niiden rengaspaineet ovat kunnossa ja renkaiden pyörimissuunta on oikein. Mutta jos viet autosi autoliikkeeseen tai korjaamolla renkaiden vaihtoon, on vastuu liikkeen – tämä on hyvä muistaa renkaita vaihtaessasi.

Tiesitkö, että Suomessa renkaiden kierrätys toimii varsin hyvin: Noin 60 000 tonnia renkaita jää eläkkeelle eli poistuu käytöstä Suomessa vuosittain. Tavoitteena on, että vähintään 95 prosenttia vanhoista renkaista voitaisiin hyödyntää uusiokäytössä. Tämä perustuu jätelakiin. Kierrätystä koordinoi Suomen Rengaskierrätys, jonka mukaan kierrätysaste lähentelee jo sataa prosenttia.

Omassa retroautossasi voi olla erikoisrenkaat, mutta niidenkin kanssa kannattaa muistaa renkaan ikä, sillä liian vanhoissa renkaissa renkaan kumi alkaa huonontua. Rengasalan yhteisen näkemyksen mukaan rengas säilyttää käyttämättömänä ja oikein varastoituna alkuperäiset tekniset ominaisuutensa jopa viisi vuotta. Renkaat pitää säilyttää puhtaina, kuivassa ja viileässä paikassa sekä suojassa auringonvalolta. Renkaan kokonaisiäksi suositellaan enintään kymmenen vuotta valmistusajankohdasta. Renkaan valmistusajankohta selviää renkaan kyljestä DOT-merkinnän yhteydestä. Valmistusajankohta merkitään nelinumeroisella tunnuksella. Esimerkiksi 0817 tarkoittaa viikkoa 8 vuonna 2017. Koska olet viimeksi tarkastanut tai vaihtanut oman harrasteautosi renkaat?