28
elokuu
Vintage Ferrarit – vauhtia ja vaikuttavia kurveja
Ferrari on useammankin moottoriteitä huristaneen kuljettajan unelma. Merkki on symboloinut rohkeutta, voimaa ja vaurautta yrityksen perustamisesta vuodesta 1929 asti. Nimensä talille antanut Enzo Ferrari ei varmasti siltikään osannut kuvitella, minkälaisen suosion automerkki saisi vielä aikaan.
Vuonna 1947 vain kilpa-autojen valmistamiseen keskittynyt Ferrari Scuderia perusti Ferrari S.p. A:n. Pian muutoksen jälkeen Ferrareita alkoi näkyä F1-ratojen lisäksi katukuvassa. Tänä päivänä takajaloillaan seisova ori komistaa jo monen erilaisen automallin keulaa. Vaikka tekniikka on kehittynyt ja korin virtaviivat pehmenneet, on Ferrari säilyttänyt karismaattisen ytimensä.
Ferrarin punaiset paholaiset ovat tuttu näky myös erilaisissa todellisuutta jäljittelevissä autopeleissä. Esimerkiksi F1 Esports Series 2020 -kisassa menestyneiden tulee käyttää Formula 1:n tarjoamaa kalustoa eli simulaattorirattia ja -ajopolkimia. Pelaajan pitää kuitenkin ensin päästä Pro Drafts -valioryhmään kisattuaan erilaisten haasteiden, karsintojen ja aikakokeiden läpi.
Kuumaverinen kilpuri
Ensimmäinen katuajoonkin käyvä Ferrari oli malliltaan 125 S. Ulkonäöltään se muistutti rata-autoja huomattavasti. Gioacchino Colombon suunnittelema V12-moottori varmisti, ettei auton perään päässyt kerääntymään jonoa. Avoautoon mahtui kuljettajan lisäksi vain yksi matkustaja eikä matala tuulilasi juuri hiusten hulmuamista estänyt. Korin etuosassa matalaa bassoa muriseva moottori huolehti, ettei kaunokainen vahingossakaan jäänyt huomaamatta.
Sekä V-12-moottori että etumoottori olivatkin pitkään Ferrarin urheilu- tai GT-autojen tunnuspiirteitä. Keskimoottorisia ajoneuvoja nähtiin kaduilla vasta myöhemmin, sillä etu- ja taka-akseleiden väliin sijoitettua keskimoottoria pidettiin pitkään tavalliselle kuljettajalle liian vaativana hallita.
Yksi keskimoottorin omaavista ajoneuvoista on vuonna 1989 lanseerattu Ferrari 348. Sen V8-keskimoottori saavuutta V-12:sta nopeamman reagoinnin kuljettajan ohjausliikkeisiin ja mahdollistaa suuremman kiihtyvyyden menettämättä hallintaa. Kiihtyvyys nousikin 275 kilometriin tunnissa ja nollasta sataan auto kiihtyi 5,6 sekunnissa.
Parempaa pitoa takavedosta
Etu- ja keskimoottorin lisäksi Ferrari on joissakin malleissaan sijoittanut moottorin myös taka-akselin päälle. Näin takapyörille saatiin lisäpainoa ja sitä kautta enemmän pitoa. Painoa jäi ohjaaville pyörille vähemmän ja jarrutus saatiin tasaiseksi. Lyhyt keula myös paransi näkyvyyttä ja jätti ikävät moottorin äänet ja hajut taakse. Haittapuoli on huonompi ohjattavuus erityisesti liukkailla keleillä.
Takavetoisia, keski- tai takamoottorillisia Ferrareita olivat muun muassa Ferrari Dino (1968 – 1976) ja Ferrari F355 (1994 – 1999). Pyöreälinjainen Ferrari Dino on muutenkin merkittävä automalli, sillä se on nimetty Enzon nuorena menehtyneen pojan Alfredo ”Dino” Ferrarin mukaan.
Dinon valmistuksen loputtua sen paikan otti ensin lasikuitu-, ja sitten teräskorinen Ferrari 308 GTS/GTB. Automalli äänestettiin vuonna Sports Cars of the 1970 -listan sijalle viisi ja sitä pidetään yhtenä kauneimmista Ferrarin vintage-malleista. Tänä päivänä moottoria ei juurikaan sijoiteta taakse muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Visioiden toteuttaja Pininfarina
Torinolainen muotoilutoimisto Carrozzeria Pininfarina vastaa monista Ferrarien korimalleista. Vuodesta 1930 toiminut perheyritys on työskennellyt myös Cadillacille ja Maseratille. Pininfarinan taidonnäytteisin kuuluvat muun muassa vuoden 1952 Ferrari 250, vuoden 1968 Ferrari Daytona ja vuoden 1987 Ferrari F40. Vanhoista erikoismalleista haetaan ideoita ja inspiraatiota edelleen, kuten Iltalehti huomioi.
F40 jäi viimeiseksi Enzo Ferrarin hyväksymäksi malliksi. Juhlamalli pääsi Guinnessin ennätystenkirjaan nopeimpana sarjavalmisteisena urheiluautona. Tämä muskeliauto kiihtyi nollasta sataan 3,9 sekunnissa ja saavutti jopa 325 kilometriä tunnissa huippunopeuden. Mallia valmistettiin vain hieman yli 1 300 kappaletta, mikä on tehnyt F40:stä arvokkaan keräilykohteen.
The #Ferrari #F40: a worldwide success from 1987. #Ferrari70 pic.twitter.com/9HYGciK2uQ
— Ferrari (@Ferrari) December 17, 2017
Komea, korskuva sijoitusori
Hyvin säilytetyt, vanhat superautot ovatkin haluttuja sijoitus- ja keräilykohteita. Hinta voi moninkertaistua muutamassa vuodessa. Autojen nykyarvoa ei kuitenkaan ole aivan yksioikoista arvioida. Asiaan vaikuttaa kunto, ajokilometrit ja tienkin merkki ja malli. Ferrarit myyvät tavallisesti itsensä hyvin, ja erityisesti seuraavat mallit ovat himoittuja vintage-autoja:
- 250 Testa Rossa (1957 – 1961)
- 250 GTO (1962 – 1964)
- 330 P4 (1967)
- 365 GTB/4 Daytona (1968 – 1973)
- 288 GTO (1984 – 1987)
Alkuperäiset Ferrari-vanhukset ovatkin Suomen kalleimpia autoja, joiden hinta kohoaa helposti miljooniin euroihin. Niiden löytäminen voi olla vaikeaa ja vaatia pitkäjänteistä etsimistä, mutta onnistuessaan vaiva maksaa kyllä palkan. Oletko jo valinnut unelma-Ferrarisi?
Vastaa